100 tarinaa VU:sta (81-100)

Osa 81/100 17.11.2018:

VU100 -tarinoiden osassa 81. muistellaan Kyösolan kaksoisveljeksiä.

Hannu Kyösola (26.1.1945-24.11.2004) saavutti aikuisten SM-mitaleja VU:n urheilijana ulkoradoilla: pituushypyssä 1972 hopeaa ja 1973 pronssia, 1974 4x400m viestijuoksussa hopeaa yhdessä veljensä kanssa. Hallissa mitaleita tuli pituushypyssä 1972 pronssia ja 1973 kultaa. Pituuden ennätystulos 7,82 (1.6) syntyi 19.8.1972 Helsingissä käydyn maaottelun yhteydessä ja oli 45 vuoden ajan VU:n ulkoratojen ennätys kunnes Arttu Pajulahti vuonna 2017 kirjautti historiankirjoihin VU:n uuden ennätyksen Espanjassa tuloksella 8,10 (0.1).

6.9.1974 Heikki Kyösola (26.1.1945-4.1.2012) juoksi ulkoratojen 100m ennätyksekseen 11,17 Roomassa. Toki mies oli kovempaakin juossut Kuusankoskella 30.6.1973 jolloin käsiajanotolla tulokseksi saatiin 10,6h. Heikki saavutti VU:n urheilijana 2 Suomenmestaruutta kymmenottelussa vuosina 1973 ja 1974. Heikin kymmenotteluennätys on vuoden 1973 Kalevan Kisoista pistein 7689, jolla ollaan VU:n tilastoissa sijalla 2. ja jolla olisi irronnut Suomenmestaruus myös 2018. Muita SM-mitaleita VU:n riveissä Heikki saavutti: hallissa seitsenottelussa hopeaa 1973 ja ulkona 4x400m viestissä 1973 pronssia (Heikki Kyösola, Matti Hagman, Ensio Lankinen, Markku Taskinen) ja 1974 hopeaa (Heikki Kyösola, Hannu Kyösola, Ensio Lankinen, Markku Taskinen).

Osa 82/100 18.11.2018:

VU100 -tarinoiden osa 82. vie meidät historiassa taaksepäin lähelle rap-musiikin alkulähteitä. Liekö puhdasta sattumaa vai rap-musiikin taikaa, mutta 5 vuoden sisällä VU-rapin julkaisemisesta aikuiset voittivat ulkoradoilla 13 suomenmestaruutta yksilölajeissa ja 11 joukkuelajeissa, 16-20v tytöt ja pojat 14 mestaruutta yksilölajeissa ja yhteensä 23 joukkuelajeissa. Yhteensä siis 61 suomenmestaruutta ja erityisesti poikien 17 joukkuelajien mestaruutta on melkoinen saavutus 5 vuoden ajanjaksolla! Vahva on ollut seurahenki!

VU-rap vuodelta 1986: ”Tule seuraan Suomen kovimpaan, Sinut varmaan huomataan.”

Rap tuli laajemmin tunnetuksi Suomessa 1990-luvulla. VU julkaisi kuitenkin jo 1986 kasetin, jonka avausraitana on VU-rap. Sen sävelsi Jone Ullakko, sanoittajina toimivat Asser Pettinen ja E. Alanne. Sovituksen teki Ullakko. Kasetin muut kappaleet ovat 1980-luvun englanninkielistä poppia.

Kuunnelkaa ja hämmästykää. VU on ollut monessa mukana. Äänitin biisin kasettisoittimelta digisanelimella. Tunnelman autenttisuus ei ainakaan vähentynyt. Kun aikoinaan radiosta nauhoitimme, niin tulos oli mitä oli.

Jone Ullakon tuotantoa ovat mm. vuoden 1994 Helsingin yleisurheilun EM-kisojen tunnusmusiikki, vuoden 1997 jääkiekon MM-kisojen fanfaarit sekä vuoden 2001 Lahden hiihdon MM-kisojen tunnusmusiikki. Smurffibiisien tiiminkin hän on kuulunut. Ullakko on sittemmin nähty muun muassa Voice of Finlandissa.

Asser Pettinen toimi 1990-luvun alussa VU:n toiminnanjohtajana. Hänen pitkä valmennusuransa jatkuu edelleen.

Mistäkö kasetti? Internet on ihmeellinen. Tuli vastaan jollakin VU-haulla divarista. Posti toi muutamassa päivässä. Vuoden 2018 markkinahinta kolme euroa.

Teksti: Jouko Kokkonen

Osa 83/100 19.11.2018:

Noin viikkoa ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä Tommi Liljedahl (30.5.1969) paineli miesten 10000m juoksun Eläintarhan kentällä hurjaa vauhtia ylittäen maaliviivan ajassa 30.06,17. Helsingissä 22.5.1986 juostu Toukokuun kympin aika oli uusi 17-sarjan poikien suomenennätys, joka on edelleen Tommin nimissä. Silloista kestävyysjuoksun kovaa tasoa kuvaa se että tulos oikeutti itse kilpailussa vasta sijalle 16. VU:n miesten ennätystilastoissa tulos on nykyisin sijalla 13. Kuluneen kesän Kalevan kisoissa tuloksella olisi voitettu mestaruus parin sekunnin turvin, tosin harvoin toukokuussa on yhtä lämmin juoksukeli kuin Jyväskylässä oli tänä kesänä.

Osa 84/100 20.11.2018:

Oma talo Viipurissa Pellervon-kadulla

Karjala esitteli 31.12.1921 laajasti Viipurin Urheilijoiden toimintaa ja etenkin sen hankkimaa taloa. Samalla lehti sivusi Viipurin urheiluelämää. Jutun otsikkona oli ”Urheiluelämän kehitys Viipurissa – Viipurin Urheilijat on saanut oman huoneiston, joka avataan tänään”. Karjala kertoi myös avajaisjuhlan ohjelmasta. Juhlassa esiintyi mm. VU:n oma soittokunta.

”Urheiluelämän käytännöllinen puoli kaupungissamme on viime aikoina ollut yhä kehittymään päin. Suurimpana hankaluutena urheiluseurojemme elämässä on aina ollut puute sopivista huoneistoista. Ilman omaa kotia ei nim. voimistelu ja urheilu niin kuin mikään muukaan harrastus pääse suurenemaan pitemmiksi ajoiksi ja nähtävimpiin tuloksiin.

Huomattava tapaus oli äskettäin se, että mainehikas painiseura Viipurin Voimailijat sai itselleen oman tilavan kodin pitemmäksi aikaa vuokraamassaan huoneistossa. Nyt seuraa vuoro Viipurin Urheilijain.

Mainittu seura on näet jo pitemmän aikaa ollut puuhassa vakituisen huoneiston hankkimiseksi seuran toiminnan laajentamista ja voimistuttamista varten. Ja niin onkin seuran onnistunut vuokrata käytettäväkseen toimintaansa hyviin sopiva kylliksi tilava talo, nim. elävienkuvienteatteri Salaman entinen toimipaikka Torkkelinkadulta. Erinäiset vaikeudet aiheuttivat kuitenkin sen, että talo täytyi siirtää tontilta pois ja onkin se nyt viime kuukausien kuluessa pystytetty uudelle tontille, Pellervonkadun 12:een.

Sinne pystytettäessä talo, joka aiemmin tunnettiin m. m. kohoavasta tornistaan saanut kokonaan uuden ulkomuodon, niin ettei sitä ensi näkemältä entiseksi tuntisikaan. Suuruussuhteet kylläkin on pysytetty ennallaan, mutta sisäinen järjestely on saatettu uutta tarkoitusta vastaavaksi. Sanomalehtien edustajille oli eilen varattu tilaisuus tutustua huoneistoon, joka oli juuri viimeistelyn alaisena.

Huoneisto käsittää avaran salin kooltaan 15x12, ravintolan sen vieressä 12x5,30 yläkerran ravintolan, johon on aiottu myöhemmin biljaardi 10X10, 3 ylähuonetta kokouksia varten, eteisiin, ajanmukaisen kyökin y. m. tarvittavat huoneet. Piirustukset rakennusta järjestettäessä on laatinut arkkitehti Keinänen ja onkin järjestely erittäin aistikas ja siisti. Väritys, sisustus ja kalusto, viimemainittu Tienhaaran puuseppätehtaan ja Lumion käsialoja, tekevät kaikki varsin miellyttävän ja ennenkaikkea kodikkaan tunnelman. Se onkin välttämätöntä, sillä huoneistosta muodostuu urheilukahvila, jossa tavallisen tapaan on kaikilla tilaisuus viettää aikaansa viihdyttävästi.

Ravintolapuolesta huolehtivat kokeneet ammattihenkilöt, minkä jo olimme tilaisuudessa eilisen kahvipöydän ääressä toteamaan. Ravintola on avoinna tavalliseen tapaan jo klo 9 aamulla alkaen. –Huoneiston valaistus on ajanmukainen ja täysin tyydyttävä.

Seuralta on tietenkin aikomus käyttää salia voimistelu- y. m. harjoituksiin, mitä varten tullaan hankkimaan täydet välineet, jolloin muittenkin yhtymien sopii huoneistoa siihen tarkoitukseen käyttää, samoin kuin kokoustilaisuuksia ja iltamienpitoa varten, mikä laajassa salissa hyvällä paikalla kaupunkia saaneekin taatun käytön. Niinikään pikkuhuoneet palvelevat sitä tarkoitusta mainiosti. Eikä vain urheilu- vaan muittenkin seurojen on otettava silmämääräänsä talo tilaisuuksiaan järjestellessään.

Kun nyt Viipurin Urheilijain on onnistunut hankkia arvokas lisä siihen käytännölliseen urheiluelämään, missä painiseuramme teki aloitteen, on kaikilla ruumiillisen kulttuurin ystävillä syytä iloita siitä nopeasta eteenpäinmenosta, mitä nämä tapaukset osoittavat. Moni maallikko ei kenties ole tullut ajatelleeksi, miten vaikea on yhtymien toimia ilman omaa kotia. Mutta kun sekin puute nyt vähitellen alkaa poistua, saamme olla varmoja, että kaupunkimme maine voimistelu- ja urheiluelämässä yhä tulee vakiintumaan ja enemmän kuin tähän asti kilpailemaan muun Suomen seutujen kanssa.

**

Viipurin Urheilijain huoneiston avajaisjuhla vietetään tänään klo7 illalla alkaen seuran vasta vuokraamassa ja uudistamassa huoneistossa, Pellervonkadun 12:ssa. Tilaisuudessa tulee olemaan, ohjelmaa. m. m. torvisoittoa (Viipurin Urheilijain oma soittokunta), tervehdyspuhe (toim. Vilho Viita), lausuntoa (näyttelijä Heino Lundström), viulusoolo (kapellimest. Pekka Karhunen), satu (näyttelijä Aku Korhonen), ja kansantansseja (nuorisoseura. Karjalan Nuoret). Karkelo tietysti on pääohjelmanumerona ja seuraa se heti ohjelman jälkeen. Huomattava merkkitapaus urheiluelämässämme pidettäneen mielessä. Seuran uuteen, siistiin ja aistikkaaseen toimipaikkaan kannattaa kaikkien käydä tutustumassa.”

Linkki: Mallinnettu kuva Viipurin Urheilijoiden talosta Pellervonkadulla VirtuaaliViipuri 1939 -sivustolla. http://virtuaaliviipuri.tamk.fi/fi/block/64/plot/49

Osa 85/100 21.11.2018:

Karjala julkaisi 9.12.1928 katsauksen Viipurin Urheilijoiden ensimmäisestä vuosikymmenestä. Tekstistä selviävät hyvin VU:n alkuvuosien vaikuttajat ja parhaat urheilijat. Seura piti samana päivänä juhlakokouksen omalla talollaan. Illalla väki kokoontui juhlaillallisille Espilään.

Osa 86/100 22.11.2018:

Vuonna 1925 käytiin kovavauhtinen kisa kun olympiavoittaja Paddock vieraili Papulassa.

Viipurin Urheilijat järjesti 1920 – 1930-luvuilla säännöllisesti kansainvälisiä kilpailuja. Vuonna 1925 Papulan radalla nähtiin olympiavoittaja Charles Paddock, joka juoksi epävirallisen ME:n 19,4 harvemmin kilpaillulla 175 metrin markalla. Karjala-lehti kertoi kisasta 24.7.1925: ”Antwerpenin olympiavoittaja juoksi omituisesti käyttäen voimakkaasti käsiään. Helle pysyi hyvin rinnalla aina 140 m päähän, mutta sitten nykäisi Paddock tiukemmin ja vei väkisin voiton. Helle on kai parhain pikajuoksija, mikä koskaan tästä maasta on lähtenyt. M.m. Paddock ihmetteli pojan lujaa menoa.”

Ilmari Helle, jonka seura oli Mäntsälän Veli, voitti sadan metrin SM-kultaa 1925–27. Hän otti matkalla myös maaotteluvoiton ensimmäisessä Suomi–Ruotsi -maaottelussa 1925. Sveitsin Martin juoksi 600 metriä maailmanennätysaikaan 1.20,2. Armas Valste paransi samoissa kilpailuissa korkeushypyn Suomen ennätystä hypättyään 188,5.

Osa 87/100 23.11.2018:

Pyöräilyn piirinmestaruuskisat Tienhaarassa 1921

Pyöräily kuului Viipurin Urheilijoiden ohjelmaan seuran alkutaipaleella. Vuonna 1921 VU:n pyöräilijöitä osallistui mm. SVUL:n Viipurin piirin mestaruuskilpailuihin. Kisat pidettiin Viipurin länsipuolella Tienhaarassa Haminaan ja edelleen Helsinkiin johtaneella maantiellä. Karjala-lehden leike maanantailta 5.7.1921 kertoo, ettei kisojen osanotto ollut kovin runsas.

Osa 88/100 24.11.2018:

Seuraottelu VU–LUM elvytetty

Liikuntamyllyssä käytiin 13. tammikuuta 2007 seuraottelu Viipurin Urheilijat–Lappeenrannan Urheilumiehet erittäin pitkän tauon jälkeen. Edellisen kerran seurat olivat kohdanneet kesällä 1939 Viipurissa.

Katsomossa oli kaksi 68 vuotta aiemmin otellutta miestä: Erkki Sillanpää ja Nisse Hagman. Sillanpää voitti 18-vuotiaiden aitajuoksun. Hagman oli paras alle 15-vuotiaiden 60 metrillä ajalla 7,8. VU voitti ottelun pistein 131–96.

Vuoden 2007 seuraottelu päättyi myös VU:n voittoon pistein 76–59 ja sai kiinnityksen Karjala-lehden lahjoittamaan kiertopalkintoon. Ottelun parhaan tuloksen teki LUM:n Juho-Matti Pimiä, joka hyppäsi pituutta 727. VU:n pikajuoksija Hannu Hämäläinen oli toinen tuloksella 695. Hannu Ali-Huokuna (VU) voitti 60 metriä ajalla 7,08. Naisten pikamatkan paras oli Jasmin Showlah (VU) tuloksella 7,84.

Elvytetty seuraotteluperinne on jatkunut vuodesta 2007 katkeamattomana. Viimeisin ottelu käytiin 13. tammikuuta 2018 Liikuntamyllyssä ja seuraavan alustava ajankohta on 12.1.2019 Liikuntamyllyssä.

Jouko Kokkonen

Lähde: VU:n vuosikertomus 2007

Osa 89/100 25.11.2018:

VU järjesti 1937 ensimmäiset Kalevan kisat

Yleisurheilun Suomen mestaruuskisoja on järjestetty vuodesta 1907. Kalevan kisojen nimellä niitä on käyty vuoden 1937 Viipurin kisoista lähtien. Vakuutusyhtiö Kalevan työntekijöiden lahjoittama malja oli tosin kiertänyt jo vuodesta 1910, mutta Kaleva nimi liitettiin kisoihin Viipurissa vasta elokuussa 1937. Suomen Urheiluliiton silloiselle puheenjohtajalle Urho Kaleva Kekkoselle ratkaisu oli epäilemättä mieleen.

Kisojen vahvin puuhamies oli VU:n Emil Koponen, joka oli VU:n vahva mies. Jori Ilangon mukaan Viipurin kaupunginkamreerina toiminut Koponen oli ”tarmokas, häikäilemätön ja aloiterikas johtajatyyppi”. Mahdollisesti Koponen ajoi SM-kisoille uutta nimeäkin. Toinen vahva ehdokas nimiasian edistäjäksi on Armas Valste, VU:n riveissä huippuvuotensa kokenut kuulantyöntäjä ja korkeushyppääjä. Vuodesta 1935 Valste oli toiminut SUL:n päätoimisena ylivalmentajana.

Kekkosen ja VU:n välit olivat 1930-luvulla läheiset. Seura puolusti SUL:n puheenjohtajaa, kun häntä yritettiin kammeta pois paikaltaan vuosikymmenen puolimaissa. VU:n puheenjohtaja Aku Kuusisto tuki Kekkosta liiton varapuheenjohtajana hankalina hetkinä. Vuonna 1937 Kekkonen oli oikeusministeri ja vankasti SUL:n satulassa.

Kisat käytiin 6.8.–8.8. Viipurin Keskuskentällä. Järjestelyvastuun kantoi Viipurin Urheilijat, joka oli järjestänyt SM-kisat myös 1925 ja 1929. Silloin paikkana oli Papulan 1922 valmistunut urheilukenttä.

Ensimmäiset Kalevan kisat olivat myös ensimmäiset kolmipäiväiset SM-kisat. Viikonlopusta tuli menestys. Katsojia kertyi yli 30 000. Sunnuntain yleisömäärä oli 20 000. Komeat kisat olivat siihenastisista SM-kisoista ylivoimaisesti suurimmat. Silti Jori Ilanko liioitteli hiukan kisojen merkitystä VU:n 35-vuotishistoriikissa: ”Ensimmäiset Kalevan Kisat oli suurin urheilujuhla maassamme sotien edellä, sillä niitä suosi koko ajan erinomainen sää. joten tulostasokin muodostui poikkeuksellisen korkeaksi.”

Tulokset olivat 1930-luvun nähden hyviä. Taisto Mäki voitti 5000 metriä ajalla (14.28,8), Yrjö Nikkanen keihäänheiton (74,78) ja Aki Tammisto 200 metriä (21,6). Tammisto saavutti mestaruuden myös 100 metrillä ja 400 metrillä. VU:n omista urheilijoista mestaruuteen ylsi Aaro Laine, joka voitti pituushypyn tuloksella 728. Kalevan Maljan voitti toisen kerran peräkkäin Helsingin Poliisi-Voimailijat.

Mutta maan suurin urheilujuhla ennen sotia? Ilanko jätti mainitsematta, että elokuussa 1937 Suomessa käytiin myös ammunnan MM-kilpailut. Ja Lahden MM-hiihdoissa 1938 yleisömäärä kohosi yli 60 000:n. Yleisurheilun tapahtumien kärkeen elokuun 1937 Kalevan kisat lukeutuivat ilman muuta. Niissä saavutettu yleisömäärä ylittyi vasta 1960-luvulla.

Jouko Kokkonen

Osa 90/100 26.11.2018:

Teräsmies jonka rinnassa oli VU-logo

Pertti Hynni (14.2.1960) on yksi Suomen menestyneimmistä kiekonheittäjistä. Koko uransa VU:ta edustanut Hynni on Kalevan kisoista napannut 2 kultaa, 1 hopean ja 5 pronssia vuosien 1985-2015 aikana. Kalevan kisojen kiekonheitossa hän on ollut mukana kokonaiset 30 kertaa! 2 kg kiekon ennätys syntyi Espoossa 22.8.1998 ja tulos oli 63,25. Tuloksella olisi voittanut Kalevan kisat vuodesta 2008 eteenpäin aina tähän päivään asti. Pertillä kiekko on lentänyt monesti yli 50m vielä yli 50-vuotiaana!

VU:n miesten kiekon top-10:

1. 63.25 Pertti Hynni, 22.8.1998 Espoo

2. 59.74 Taisto Lampinen, 7.10,1971 Helsinki

3. 59.05 Jouko Montonen, 17.6.1970 Turku

4. 48.27 Vilho Hänninen, 7.9.1947 Hämeenlinna

5. 48.18 Arvo Vehviläinen, 5.8.1956 Viiala

6. 47.32 Mikko Tahko, 18.8.1992 Helsinki

7. 46.96 Pentti Laitinen, 6.7.1959 Helsingin maalaiskunta

8. 45.10 Martti Haapaniemi, 23.6.1980 Helsinki

9. 44.52 Raimo Rissanen, 1966

10. 44.29 Seppo Nurmela, 14.8.1956 Helsinki

(Juttuun korjattu Hynnin syntymävuosi oikeaksi julkaisun jälkeen.)

Osa 91/100 27.11.2018:

Kalevan Maljan luovutustilaisuus

Viipurin Urheilijat on voittanut seitsemän kertaa parhaalle yleisurheiluseuralle annettavan Kalevan maljan. Vakuutusyhtiö Kalevan lahjoittama kiertopalkinto on ollut liikkeellä vuodesta 1910.

Ensimmäinen voitto tuli vuonna 1971 hiukan yllättäen, vaikka VU oli asettanut huippumenestyksen tavoitteekseen. Kalevan Maljan voitto ratkesi Oulun Raatissa viimeisessä lajissa 400 metrillä, jolla Markku Taskinen kamppaili kolmen ennakkoon paremman HKV:n juoksijan kanssa.

Yhden heistä oli hävittävä Taskiselle. Lisäksi Taskisen ja hänelle hävinneen HKV:n edustajan välissä oli oltava kaksi kilpailijaa, kuten kävikin. Taskinen juoksi ajan 48,4 ja oli neljäs. Vannoutunut HKV:n mies, Yleisradion selostaja Paavo Noponen joutui pettymään. HKV:n juoksijoista ehtivät ennen Taskista maaliin Juha Salmi ja Markku Aalto. Taakse jäi Jaakko Tuominen.

”Voi sitä riemua Raatin kentällä, yleisökin osallistui iloomme ja Nisseä lennätettiin joukkueemme toimesta ilmaan kuin kevyttä palloa. Saimme kerrankin seuramme nimen näkyvästi lehtien palstoille. Jokainen asioista perillä ollut tiesi, että niin paljon kuin meillä VU:ssa toimitaankin yhdessä, oli suurin ansio menestyksestä Nissellä. Hänellekin voitto oli pieni yllätys, tavoite kun oli ensi vuodessa.”

VU käytti kaikki keinot maljan tavoittelussa. Nisse Hagman teki poikansa Matin kanssa jopa kahdestaan kilpailumatkan Posiolle autolla. Timo Paarma tiivisti Matin osuuden VU:n vuosien 1969–1978 historiikkiin:

”Posiolla B-poika Matti Hagman voitti 300 m 36,5 ja oli kolmas 800 m:llä 2.07,2. Kalevan Maljan pisteitä kertyi runsaasti ja olimme kärjessä ennen viimeistä ja suurinta koitosta, itse Kalevan kisoja.”

Viipurin Urheilijoiden kauden päättäjäisistä 1971 tuli tavallista juhlavampi tilaisuus. Paikalla oli SUL:n johtoa ja toimittajia, jotka VU:n väen mielestä suosivat yleensä HKV:ta. Näin Timo Paarma kuvaa tunnelmia.

”Kauden päätöstilaisuus pidettiin Puotinharjun yhteiskoulussa. Se oli samalla sävähdyttävä Kalevan Maljan luovutustilaisuus. SUL:n puheenjohtaja Jukka Uunila piti puheen. Paikalla olivat Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen toimittajat. Kalevan Maljan ottivat vastaan Vakuutusyhtiö Kalevan edustajilta Nisse Hagman, yleisurheilujaostomme puheenjohtaja Pentti Lautala ja kenttäkapteeni Seppo Koskinen.

Seuramme parhaana urheilijana palkittiin Kantanen, eniten Kalevan Maljan pisteitä tuonut Taskinen ja Tuomi, ja kaikki pisteitä tuoneet saivat muistomitalin. Ryhti-palkinto annettiin jo kolmannen kerran peräkkäin Irja Pettiselle! Nisse Hagmanin uurastajan palkinnon sai Pentti Lautala.”

Oulussa katkesi Helsingin Kisa-Veikkojen 13 vuoden voittoputki, mikä ei vähentänyt VU-laisten riemua. Suurseuran oli koettu usein vaikeuttavan pienemmän kilpailijansa toimintaa ja värväävän urheilijoita riveihinsä.

Menestysputki jatkui vuoteen 1975 asti. VU säilytti tämän jälkeenkin tuntuman Suomen kärkeen. Seuraavan kerran Kalevan malja päätyi seuralle 1983. Maljan kävi ojentamassa seuran edustajille SUL:n puheenjohtaja Tapani Ilkka. Viimeisenä voittovuonna 1988 VU:lla oli laittaa kentillä laajalle rintamalla kovia urheilijoita, eikä Kalevan maljan voitto ollut järisyttävä yllätys.

Osa 92/100 28.11.2018:

Huippuseurat ottelivat 1980–1990-luvuilla myös erikseen seura-cupin voitosta. Vuonna 1988 tapahtuman nimenä oli Volvo-cup, jonka voitto toi seuran käyttöön Volvon (kuva). Voittajana se pääsi mukaan Euroopan Volvo-cupin finaaliin kesällä 1989. VU:n miehet olivat mukana B-finaalissa Turkin Izmirissä pienellä joukkueella, kun talouden rajat tulivat vastaan.

Tuloksena oli kolmas tila, vaikka kaikkiin lajeihin ei riittänyt kunnon edustajaa. Toiminnanjohtaja Teppo Köntti joutui kehään ja heitti moukaria 16.40. Lajien ykköstilojakin tuli: Olli Turunen voitti 400 m (48,08), Jarmo Kokkola 800 metriä (1.51,98), Matti Valkonen 5000 metriä (14.12,01), Hannu Pärssinen 110 metrin aidat (14,49) ja Timo Vuorela keihään (67.64).

Eurooppa-kokemus ei ollut ensimmäinen laatuaan. Vuonna 1984 VU oli ollut ensimmäisen suomalaisseurana mukana seurajoukkueiden Eurooppa-cupissa. Sijoitus oli 10. finaalin 16. seuran joukossa. Myös kaksi vuotta myöhemmin VU pääsi mukaan.

Osa 93/100 29.11.2018:

Julius Saariston keihäsura loppui 1923

Vuonna 1923 päättyi VU:n perustajiin kuuluneen olympiavoittaja Julius Saariston (1891-1969) urheilu-ura. Saaristo saavutti 1912 kultaa Tukholmassa keihäänheitossa molempien käsien yhteistuloksessa. Hän kilpaili Göteborgissa syksyllä 1923 Baltialaisissa kisoissa, jotka olivat vuoden suurin yleisurheilutapahtuma maailmassa.

Ohjelmassa oli keihäänheitto molemmilla käsillä, joka oli jo poistettu olympiakisoista. Saaristo heitti oikealla kädellä 60.16 ja heikommalla vasemmalla kädellään 52.23. Yhteistulos 110.19 toi voiton. Lisäksi hän voitti paremmalla kädellä käydyn kilpailun tuloksella 62.07. Tässä kilpailussa Saariston kyynärnivel vaurioitui kuitenkin niin pahoin, että ura oli lopettava.

Lähde: VU:n 35-vuotishistoriikki.

Osa 94/100 30.11.2018:

Vuosi 1988

Viipurin Urheilijoiden edustajat saavuttivat vuonna 1988 peräti 18 SM-kultaa. Tulos on seuran historian paras. VU voitti myös Kalevan maljan toistaiseksi viimeisimmän kerran seuran historiassa.

Seuran yleisurheilutason laajuutta kuvaa se, että VU voitti myös ensimmäisen kerran järjestetyn Volvo-cupin. Tapahtuma oli maan parhaiden yleisurheiluseurojen välillä käyty ottelu.

Kalevan kisoissa VU:n urheilijoista Sakari Syväoja oli 200 metrin paras ajalla 21,15. Matti Valkonen voitti Kalevan kisoissa 5000 metriä ajalla 13.36,25. Kympillä Valkonen oli ajalla 28.44,32 toinen Martti Vainion (28.30,6) jälkeen. Kari Hänninen ylsi hopealle 3000 metrin estejuoksussa, jonka voitti Jörgen Salo ajalla 8.36,27. Hännisen loppuaika oli 8.43,35.

Laila Andersson oli 400 metrin aitajuoksun paras. Loppuaika oli 59,32. Tiina Pakkala voitti 800 metriä ajalla 2.06,74. Pakkala saavutti lisäksi 400 metrillä hopeaa juostuaan 53,94. Voiton vei 53,17 juossut Sonja Finell. Päivi Alafrantti oli keihään toinen tuloksella 57,46. Tuula Laaksalo voitti 63,12 kantaneella heitolla.

Alafrantin kunto nousi syksyä kohti ja hän pääsi Suomen olympiajoukkueeseen. Hän sijoittui kymmeneksi Soulin kisojen keihäsfinaalissa. Maajoukkueeseen ylsi 18 VU:n urheilijaa. VU:n valmennuspäällikkö Timo-Pertti Hatakka saattoi ollakin neljän vuoden pestinsä päätteeksi tyytyväinen. Seuran 70-vuotisjuhlavuosi oli urheilullisesti ”todellinen menestys”.

Osa 95/100 1.12.2018:

Johtokunta koolla Viipurissa 1942

Viipurin Urheilijoiden johtokunta kokoontui 13.12.1942 Viipurissa. Kokous pidettiin Possen kerhossa. Varapuheenjohtaja Lauri Haaksi johti puhetta. Ensimmäinen pykälä henki ajan tunnelmaa.

”Avatessaan kokouksen puheenjohtaja lausui ilonsa siitä, että voitokkaasti käydyn sodan seurauksena on päästy nyt niin pitkälle, että elämä Viipurissa jo on vakiintunut ja asujaimistoa pysyväisesti palannut kotikaupunkiinsa siinä määrin, että näyttää ajankohtaiselta ruveta vakavassa mielessä suunnittelemaan myös urheilutoiminnan tehokasta uudelleen aloittamista. Tässä työssä myöskin Viipurin Urheilijat puheenjohtajan vakaumuksen mukaan haluavat täysin voimin olla mukana.”

Lähde: VU:n 35-vuotishistoriikki.

Osa 96/100 2.12.2018:

Kun pikajuoksu kulki 1953

VU oli tunnettu pikajuoksuseura jo Viipurin vuosinaan. Perinne jatkui Helsingissä. Vuonna 1953 juoksu kulki kansallisella tasolla erinomaisesti.

Satasella P. Helve ja Seppo Kuusela juoksivat 11,0. Pertti Hatakka sai ajan 11,1. Veikko Keltanen, Martti Lehto ja Matti Simes juoksivat 11,2. Raimo Järvi, Lauri Kantee, Jorma Laakkonen ja V. Turunen ylsivät tulokseen 11,4. Kahdellasadalla Hatakka juoksi 22,8 sekä Helve 22,9, Kuusela ja Turunen 22,9. Lehdon kauden paras aika oli 23,1, Keltasen, Laakkosen ja Olli Virtasen 23,3. L. H. Salosen mukaan vastaavaa tilastoa VU:lla ei ollut aiemmin esittää.

SM-viesteissä kokoonpano Laakkonen, Helve, Hatakka, Järvi jäi neljänneksi pikaviestissä ajalla 44,4. Osasyynä oli veden peitossa ollut sisärata. Nuorten kisassa VU otti voiton miehistöllä Seppo Kuusela, Matti Simes, Yrjö Turunen ja Martti Lehto. Toinen voitti tuli ruotsalaisviestissä (100, 200, 300 ja 400 metriä) joukkueella Simes, Kuusela, Olli Virtanen ja Turunen.

Lähde: VU:n 35-vuotishistoriikki

Osa 97/100 4.12.2018:

Arpajaisilla tuloja 1964

Loppuvuodesta 1964 Viipurin Urheilijat osallistui markan arpajaisten järjestelyihin. Päävoittona oli joko Monark-mopedi tai Salora-televisio. Houkuttimena oli myös kuuden hengen ruoka-astiasto. Seuran oli määrä myydä 7500 arpaa. Arpakauppa oli hallituksen vastuulla.

”Tarkoituksena oli, että kukin hallituksen jäsen myisi vähintään 200 arpaa. Eräät vähemmän myyntiin innostuneet ostivat kuitenkin arvat itse. Niinpä (Arvi) Jantusen voitoksi osuneelle sateenvarjolle kertyi täten hintaa 200 mk ja (Lauri) Kantee jäi kokonaan ilman voittoa.”

Arpakauppa kävi melko nihkeästi. Niitä oli myymättä joulukuussa vielä 2500. VU sai kuitenkin kaikki kiintiössään olleet arvat myytyä.

Jouko Kokkonen

Lähde: Timo Paarma, VU:n 50-vuotishistoriikki.

Osa 98/100 6.12.2018:

Miksi Viipurin Urheilijat toimii Helsingissä?

Viipurin Urheilijat järjesti ensimmäiset kilpailut Helsingissä vuonna 1946. Urheilutoimittaja ja VU-aktiivi Aaro Laine perusteli ohjelmalehtisessä, miksi toiminta jatkuu uudessa ympäristössä. Laine kuvaili voimakkain vedoin karjalaisseuran olemassaolon oikeutta.

”Miksi Viipurin Urheilijat – VU – toimii Helsingissä? Miksi oksan ja juurensa menettänyt keinokastelua kaipaava puupahanen pyrkii valioiden joukkoon? Turhaan. Valotta ja ilmatta jää, juurensa tallautuvat mehuttomiksi käppyröiksi. Sitä paitsi on sanottu, ettei VU:n toiminnan jatkaminen ole edes suotavaakaan. Niin ovat puhuneet VU:n omatkin miehet, saatikka ystävälliset naapurit silloin, kun on ollut kyse VU:n toiminnasta Helsingissä. Entä vastaukset?

VU yrittää kolmen päivän kuluttua vakavissaan Suomen mestaruutta 4 x 100 m:n viestijuoksussa. Sitä samaa, jonka seura voitti kolmasti peräkkäin 1937–39. Joukkueessa juoksevat tällä kertaa: Nisse Hagman, Erni Arvinen, Vilho Aroniemi ja Tapani Nurmi. Heistä Aroniemi on rengas rauhan vuosien mestareihin ja Nisse ja Erni ovat seuran nuoremman polven viipurilaisjuoksijoita, väärentämättömiä veeuulaisia. Tapani Nurmi on sortavalalainen sotainvaliidi, joka siitä huolimatta vaikka lääkärit tuon kranaattiräjähdyksen jälkeen tuomitsivatkin hänet tuloksiin kykenemättömäksi, ’tulee takaisin’. Joukkueen varamiehenä on nuori vahvialainen Alpo Lipiäinen.

Arvoisa lukija. Tuo joukkueen kokoonpano vastaa kysymykseen, miksi.

Urheilu ei tee kauppaa itsensä kanssa. Se on hakeutumista toverina omaan toveripiiriin. VU on karjalaisten urheilutovereiden seura, jolla on puhtaasti urheilullisia perinteitä, ihanteita ja tavoitteita. VU tahtoo olla karjalaisen urheilun vaatimaton heijastin. Kirkastuuko se, vai murskautuuko kiliseväksi sirpalekasaksi, nähdään pian.

VU oli muinoin (se oli ennen sotia) voimakas seura. Se on palvonut tähtien vaihtelevaa merkkitulta, on kumartanut kuvia. Mutta se on myöskin lunastanut paikkansa urheiluhistoriassamme uhrautuvalla ja oloissamme ainutlaatuisella nuorisotyöllään. Sillä on ollut suuria vastustajia, mutta myöskin suuria ystäviä. Molemmat ovat vähentyneet ja heidän joukossaan on paljon hartioitaan kohottavia.”

Stadionilla 3. heinäkuuta käydyt kilpailut onnistuivat. Ne olivat L. H. Salosen mukaan paras yksittäisen seuran järjestämä tapahtuma Helsingissä ja koko Suomessa. Maksaneita katsojia oli 7691. VU oli palannut yleiseen tietoisuuteen. Ja asiaa ei haitannut se, että viestijoukkue voitti SM-kultaa 1946.

VU:n väki on vaihtunut, eikä monilla enää ole välttämättä mitään suoraa sidettä Viipuriin. Hienot perinteet ja nuorisotoiminta kantavat kaikkia taustasta riippumatta eteenpäin. VU:n historia on osa itsenäisen Suomen historiaa.

Jouko Kokkonen

Lähde: VU:n 35-vuotishistoriikki.

Kuva: VU:n 4 x 100 metrin mestarijoukkue 1946: Tapani Nurmi, Vilho Aroniemi, Erni Arvinen ja Nisse Hagman.

Osa 99/100 7.12.2018:

Jalasjärveläiset Talan veljekset VU:ssa

Viipurin Urheilijoiden riveissä juoksi 1920-luvun alussa eteläpohjalainen Talan veljespari, joka vahvisti seuraa merkittävästi Jori Ilanko kirjoittaa VU:n 35-vuotishistoriikissa: "VU alkoi muutenkin kohota eturiviin, sillä Sameli ja Matti Tala olivat edellisenä vuonna (1920 -JK) liittyneet seuraan."

Matti Tala (1899–1922) suoritti asevelvollisuutensa Viipurissa 1919–1920, jolloin hän alkoi urheilla ja liittyi Viipurin Urheilijoihin. Vanhempi veli Sameli Tala (1893–1961) oli 1910-luvun lopun ja 1920-luvun alun kovimpia kestävyysjuoksijoita Suomessa. Hän voitti 5000 metrin SM-kultaa 1917, 1918 ja 1923.

Matti Tala oli maan lupaavimpia mailereita ja pääsi 1922 maaotteluedustajaksi Ranskaa vastaan. Kyseessä oli ensimmäinen Suomen yleisurheilussa käymä maaottelu. Talan kyvyt tulivat esiin toden teolla kesällä 1922. Hän juoksi Kokkolan raviradalla 800 metriä 1.56,9, mikä oli kymmenyksen alle Erkka Wilénin Suomen ennätyksen. 1 500 metriä taittui aikaan 4.01,5. Ajat eivät olleet tilastokelpoisia tuhannen metrin radalla juostuina.

SM-kisoissa Wilén voitti ”pitkän ja leveärintaisen” Talan 800 metrillä rankan vesisateen pehmittämällä radalla. 1 500 metrillä Tala kamppaili rohkeasti Paavo Nurmen kanssa, mutta hävisi 1,6 sekuntia. VU:n Nestori Järvelä oli kolmas.

Kaksi SM-hopeaa toivat paikan Pariisissa käytyyn maaotteluun. Jori Ilangon mukaan Nurmi lähti tapansa mukaan vetämään lujaa ja Tala jäi parikymmentä metriä. Nurmi veti vauhdillaan ranskalaiset Pelénin ja Sourdainin läkähdyksiin. Tala saavutti Pelénin ennen viimeisen kierroksen alkua ja loppusuoralla hän kiri myös Sourdainin ohi. Tuntia myöhemmin Tala ylsi toiseksi 800 metrillä Ranskan Féryn jälkeen. Nestori Järvelä oli kolmas.

Matti Talan elämä päättyi kuitenkin ennen kuin hän pääsi kokeilemaan kykyjensä rajoja. Hän kuoli 18. lokakuuta 1922 angiinan jälkitautiin. Isoveli-Sameli jatkoi uraansa ja ylsi vielä kansalliselle ja kansainväliselle huipulle. Jori Ilanko kirjoittaa Sameli Talan vuodesta 1923:

"Mainittava on myöskin Göteborgin suurkisat kesän kansainvälinen suurtapahtuma olympialaisten edellä – sillä Sameli Tala kävi siellä tekemässä kahdella matkalla hyvässä seurassa omat huipputuloksensa: 3000 m 8.42,7 (VU:n ennätys vuoteen 1940) ja 5000 m 15.19,5, vaikka sijoitukset olivatkin vain 3. ja 4. (Edvin Wide voitti molemmat matkat ja uskoi suuria itsestään seuraavana kesänä!)

Tämä olikin Samelin viimeinen kesä VU:ssa. Kun Matti-veli oli edellisenä syksynä kuollut, siirtyi hän jälleen isiensä maille ja ryhtyi hoitelemaan kotitilaansa Jalasjärvellä liittyen sitten Vaasan Vasamaan. Hän kuntoutui vielä olympiakisoihin 1924, mutta ei menestynyt, vaan oli 1500 m:llä 9:s, sillä urheilu alkoi jäädä maatöiden varjoon ja turpeen puskeminen vei juoksuherkkyyden."

Ilanko erehtyi siinä, että Tala osallistui Pariisissa 3 000 metrin joukkuejuoksuun, ei 1 500 metrille. Joukkuejuoksussa laskettiin kolmen parhaan juoksijan tulos. Alkukilpailussa Tala on kolmen kärjessä, mutta finaalissa hän oli neljänneksi paras. Tala jäi ilman kultamitalia, jonka voittivat Paavo Nurmi, Ville Ritola ja Elias Katz.

Sameli Talan pojanpoika Martti Tala kertoo isoisänsä ja -setänsä vaiheista kuulemastaan seuraavasti: ”Muistikuva vanhoista tarinoista on se, että Matti Tala olisi suorittanut asevelvollisuutensa Viipurissa ja kenties tätä kautta tullut tekemisiin seuran kanssa. Muistisirpale tarinoista on myös se, että Matti olisi kilpaillut joskus niihin aikoihin myös Viipurissa Kelkkalan raviradalla juoksukilpailuissa.

Syksyllä 1919 Sameli oli riitautunut urheiluliiton kanssa ja lopettanut treenaamisen kokonaan, vaikka oli suuri olympiatoivo seuraavan kesän olympiakisoihin hallittuaan 5000 metrin juoksua Suomessa. Seuranvaihto on myös tullut tässä yhteydessä kenties ajankohtaiseksi. Ymmärtääkseni elämä on ollut melko niukkaa Jalasjärvellä tuolloin. Olenkin ihmetellyt, mistä ovat tulleet varat kilpailumatkoihin, jotka kestivät päiväkausia. Onhan samanaikaisesti jonkun pitänyt tehdä työt talossa.

Mielestäni ainoa uskottava selitys on se, että veljekset tuonkin ajan urheilijoiden tapaan saivat starttirahoja ja merkittäviä rahapalkintoja. Tätähän on Suomessa pyritty myöhemmin peittelemään kansallisromanttisessa hengessä.

Matin ennenaikainen kuolema maaottelumatkan jälkeen lienee ollut Samelille kovin kipeä asia eikä juoksu sen jälkeen enää maittanut samalla tavalla. Olympialaisten 1924 jälkeen Sameli vielä kilpaili Pohjanmaalla samoissa kilpailuissa mm. Ville Ritolan kanssa, mutta Samelia oli lehtitietojen mukaan mainittu jo ylipainoiseksi. Ritola oli taas menettänyt kuntonsa raskaalla kilpailukiertueella. Luulisin, että he kävivät Ritolan kanssa hakemassa viimeiset rahat pois.”

Martti Talan pohdinnat ovat varmasti oikeansuuntaisia. Matti Tala toimi vuonna 1922 Jalasjärven suojeluskunnan paikallispäällikkönä, mutta edusti Viipurin Urheilijoita. Seuran on täytynyt jotenkin tukea veljeksiä pitääkseen heidät riveissään.

Jouko Kokkonen

Lähteet: Jori Ilanko, VU:n 35-vuotishistoriikki, Martti Talan antamat tiedot.

Kuvat:

Sameli (vas.) ja Matti Tala Suomen Urheilulehdessä 21.7.1921 julkaistussa kuvassa, joka on otettu Oulussa 9.–10.7.1921 pidetyissä kilpailuissa. (Martti Talan kotialbumi)

Matti Talan muistokirjoitus Suojeluskuntalaisen Lehdessä 26.10.1918.

Osa 100/100 31.12.2018:

Harri Holmbergin kokoamat Viipurin Urheilijoiden kaikkien aikojen tilastot vuosilta 1919–2017

"Olen kerännyt tiedot Viipurin Urheilijoiden julkaisemista kirjoista ja vuosikertomuksista sekä Suomen Urheiluliiton tilastokirjoista ja piirin vuositilastoista. Näitä olen täydentänyt lehdistä saaduilla tuloksilla. Kaikkia lehtien vuosikertoja en ole selaillut, joten lehdistä on vielä saatavissa kadoksissa olevia tuloksia.

Etenkin alkuvuosilta ennen Helsingin kautta olevia tuloksia saattaa puuttua. Samoin 1950-luvulta voi puuttua tuloksia.

Ensimmäiset naisten ja tyttöjen tulokset ovat vuodelta 1948.

Olen tulostanut ikäluokittain 50 parasta tulosta ja lajin kaikkien aikojen 100 parasta tulosta.

Oma arvioni tilastojen luotettavuudesta: Tuloksissa on pyritty noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä periaatteita. Alkuaikojen tuloksia on kerätty lehdistä, joissa ei aina ilmoiteta tuulilukemia, ei ainakaan vuosisadan alun kilpailuista. Seuran tilastoon on hyväksytty seuran kilpailujen ja seuraotteluiden tuloksia. Arvioni on, että suurin osa tuloksista on hyväksyttävissä olosuhteissa tehty."

Harri Holmberg

Kaikki tilastot nähtävissä osoitteessa: https://www.viipurinurheilijat.fi/seura/vu-tilastot/