Matti Hagman – huippukiekkoilijaksi yleisurheilupohjalta

Viipurin Urheilijoiden kasvatti Matti Hagman (21.9.1955–12.10.2016) oli urheilijana monilahjakkuus. Hän oli ensimmäinen Suomesta NHL:ään siirtynyt jääkiekkoilija. Taitavan keskushyökkääjän urheilu-uran perusta oli juniorivuosien jääkiekonpeluun ohella yleisurheilussa, pesäpallossa ja koripallossa.

Hagmanin perheessä urheilu oli iso asia. Isoveli Harri (s. 1948) ja isosisko Riitta (s. 1950) menestyivät yleiskentillä juniorivuosinaan, ja Riitasta tuli maailman huipputason neljännesmaileri. Isä-Nisse oli pikaviestin Suomen mestari 1940-luvulta ja Viipurin Urheilijoiden puheenjohtaja. Äiti-Evakin oli liikunnallinen ihminen.

Matti Hagman väläytti yleisurheilukykyjään Helsingin piirin tyttö- ja poikaurheilupäivillä 1966. Hän voitti 11-vuotiaissa kolme lajia: 300 m (50,1), korkeus (125) ja pituus (399). Samaan aikaan Matti aloitti jääkiekkoharrastuksen HIFK:ssa ja pesäpallo Puna-Mustissa, jonka puheenjohtajana isä-Nisse toimi VU:n ohella. Lukkarina pelannut poika oli pesäpallolahjakkuus. Seura vaihtui Viikinkeihin, mutta laji sai jäädä, kun jääkiekko nousi ykköseksi ja yleisurheilullakin oli sijansa.

Juoniorivuosinaan Matti Hagman kilpaili vuodesta toiseen menestyksekkäästi VU:n väreissä. Vuonna 1971 Hagman oli osaltaan viemässä seuraansa Kalevan maljan voittoon. Timo Paarma tiivisti hänen osuutensa VU:n vuosien 1969–1978 historiikkiin:

”Posiolla B-poika Matti Hagman voitti 300 m 36,5 ja oli kolmas 800 m:llä 2.07,2. Kalevan Maljan pisteitä kertyi runsaasti ja olimme kärjessä ennen viimeistä ja suurinta koitosta, itse Kalevan kisoja.”

Nisse Hagman teki matkan Posiolle autolla kahdestaan Matin kanssa. Reissu vei VU:n kohti Kalevan maljaa, jonka voitto ratkesi Oulun Raatin kentällä viimeisessä lajissa, miesten 400 metrin juoksussa. Kisassa oli mukana kolme HKV:n juoksijaa ja VU:n Markku Taskinen. Jännittävässä kilpailussa Taskinen pystyi voittamaan yhden HKV:n edustajan, mikä riitti Kalevan Maljan voittoon.

Vuonna 1972 Matti Hagman oli mukana voittamassa kahta nuorten Suomen mestaruutta 4 x 100 metrin ja 4 x 400 metrin viesteissä. Pikaviestissä kokoonpanona oli Timo Pursiainen, Markku Taskinen, Matti Hagman ja Ensio Lankinen ja loppuaika 42,9. Pitkässä viestissä nuorukaiset juoksivat järjestyksessä Pursiainen, Hagman, Lankinen ja Taskinen. Loppuaika 3.18,8 oli uusi Suomen ennätys. Kokoonpanossa kiinnittää huomiota Hagmanin lisäksi Markku Taskisen osallistuminen pikaviestiin.

Kesällä 1973 Matti Hagman sai SM-pronssia miesten 4 x 400 viestissä. Joukkueessa juoksivat Heikki Kyösola, Matti Hagman, Ensio Lankinen ja Markku Taskinen, aika 3.16,5. A-poikien 400 metrillä tuloksena oli SM-hopeaa 49,4 ajalla. Seuraavana vuonna matka taittui vielä kymmenyksen nopeammin. Sisarensa Riitta on arvioinut, että Matin potentiaali ei päässyt täysin esiin: juoksuasento oli takakenoinen, eikä juoksu ollut erityisen rullaavaa.

Jääkiekko vei kuitenkin voiton lajivalinnassa. Hagman pääsi kaudella 1972 HIFK:n ykkösketjun keskelle. Laidoilla pelasivat aikakautensa kovimpiin kiekkoilijoihin kuuluneet Esa Peltonen ja Juhani Tamminen. Matti Hagman juoksi viimeisen kerran VU:n joukkueessa SM-viesteissä Kuusankoskella 1975 – isänsä toiveesta. VU:n historiikin mukaan kisa oli komea ja kireä.

”Meidän kannaltamme komein kamppailu käytiin nuorten 4 x 400 m:llä. Oli mahtava hetki toisella osuudella, kun kärjessä viiletti kaksi vu-laista, vaikka hyvin tiesikin, että kakkosjoukkueemme tulee putoamaan. Ykkösemme Erkki Vilen, Matti Hagman, Peter Brandt ja Jaakko Halonen voittivat Pakilan Vedon ankarasti ahdistellessa 3.21,0.”

Matti Hagmanin tarinan sarjaansa ”Kiveenhakatut” tiivistäneiden Jouko Vuolteen ja Arto Terosen mukaan piikkarit lensivät roskiin kotimatkalla. Jääkiekkoura jatkui komeasti. Hagman sai kesällä 1975 sekä NHL- että WHA-varauksen. Hän solmi seuraavana vuonna NHL-sopimuksen Boston Bruinsin kanssa. Sen arvo oli 360 000 dollaria, mikä oli 1970-luvulla huikea summa. Hagman ei kuitenkaan päässyt kunnolla näyttämään taitojaan Bruinsissa, jota valmensi eurooppalaispelaajia halveksinut Don Cherry.

Hagman palasi Suomeen syksyllä 1978. ”Hakki” vei kaudella 1979–1980 HIFK:n mestariksi. Runkosarjassa pelaamissaan 35 ottelussa Hagman keräsi 87 tehopistettä (37+50). Yhden ottelun hän oli pelikiellossa. Ennätyksen rikkoi kaudella 1986–1987 Kari Jalonen. Tuolloin runkosarjassa oli 44 ottelua.

Mestaruusvuoden jälkeen suuntana oli jälleen NHL. Kahden Edmonton Oilers-kauden aikana tien tähteyteen sulki vielä taitavampi kiekkoilija Wayne Gretsky. Hagman oli ensimmäisellä kaudellaan peliaikaan suhteutettuna tehokkaampi kuin Gretsky. Yhteensä Hagman teki neljän NHL-kautensa aikana 145 pistettä (56 maalia ja 89 syöttöä) 257 ottelussa. WHA:ssa hän keräsi 53 ottelussa 25+31 tehopistettä. Edmontoniin Hagmanin kanssa lähti Jari Kurri, jonka NHL-uran alkuvaiheissa kokeneemman pelimiehen tuki oli suureksi hyödyksi.

SM-sarjassa ja -liigan runkosarjassa keskushyökkääjä Hagman pelasi 513 ottelua, joissa tehopisteitä kertyi 288+462. Pudotuspeleissä Hagmanin keräsi 20+36 pistettä 47 ottelussa. Hän voitti kolme Suomen mestaruutta ja kaikkiaan kahdeksan SM-mitalia. Hagman on Suomen pääsarjassa kaikkien aikojen pistetilastossa kolmantena Janne Ojasen ja Arto Javanaisen jälkeen.

Komea urheilu-ura päättyi 1990-luvun alussa. Sen jälkeen Hagman ei löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa. Valmennuskokeilut eivät onnistuneet ja alkoholi hallitsi elämää. Urheiluun keskittynyt särmikäs luonne ei taipunut tavalliseen elämään.

Teksti: Jouko Kokkonen

Linkit: Matti Hagmanin haastattelu vuodelta 2011. https://areena.yle.fi/1-1343858

Matti Hagmanin esittely Suomen Jääkiekkomuseon sivuilla. http://jaakiekkomuseo.vapriikki.fi/leijonat/hagman.htm