Vain pääkirja ja kassakirja pelastuivat talvisodasta

Tavanomainen elämä häiriytyi Viipurissa jo syksyllä 1939, kun YH:n nimellä toteutettu liikekannallepano alkoi lokakuussa. Kaupungista lähti yli 50 000 asukasta, mutta suuri osa heistä palasi ennen talvisodan syttymistä takaisin. Sodan ja pommitusten alettua Viipurista pakeni 60 000 ihmistä.

Viipurissa tarvittiin kuitenkin sodan aikanakin virkamiehiä, joista yksi oli VU:n pitkäaikainen sihteeri, kaupunginkamreeri Emil Koponen. Jonkin verran muitakin siviilejä jäi. Heidän oli lähdettävä, kun puna-armeija aloitti hyökkäyksen Viipuriin helmikuun lopussa 1940. Viipurin Urheilijat menetti käytännössä koko omaisuutensa sodassa, jonka lopputuloksena seuran kotikaupunki siirtyi Neuvostoliiton hallintaan. Koponen pelasti pienen osan asiakirjoista lähtiessään pakomatkalle.

”VU:lta jäi Viipuriin parinkymmenen vuoden aikana kerätty arvokas palkintokokoelma, täydellinen urheilukalusto, pöytäkirjat ja muukin arkisto. Vain pääkirjan ja kassakirjan kantoi Emil Koponen selkärepussaan lähtiessään Viipurin tuhon päivinä talsimaan kohti turvallisempia seutuja.”

Sittemmin VU:n sai takaisin joitakin Karjalan-vuosien palkintoja. Seuralehdet ovat säilyneet Kansalliskirjaston ja Urheiluarkiston kokoelmissa. Pääosa Viipurissa karttuneesta aineistosta ja omaisuudesta katosi kuitenkin pysyvästi. Muistot jäivät, ja niitä on tallennettu etenkin VU:n 35-vuotishistoriikkiin.

Teksti: Jouko Kokkonen

Lähde: Jori Ilanko, VU:n 35-vuotishistoriikki