Viipuri olisi pitänyt pudottaa pois seuran nimestä

Viipurin ja koko menetetyn Karjalan muistaminen oli Suomen poliittiselle johdolle hankala aihe Neuvostoliiton olemassaolon ajan. Viipurilaisiin urheiluseuroihin kohdistui 1950–1960-luvulla paine pudottaa nimestään Viipuri. Ajan kokeneet aktiivit muistelivat näitä vaiheita seuran hallitukseen vuosina 1946–72 kuuluneen Arvi Jantusen hautajaisissa 18.1.1992:

”Niinpä ilmeni, että joskus 50-luvulla tuli vaatimus muuttaa seuran nimi, koska poliittisesti ei katsottu korrektiksi sanan ”Viipuri” esiintymistä. Vaatimus jäljitettiin todistettavasti Neuvostoliiton lähetystöön. 1960-luvulla asia tuli uudelleen esille, nyt jäljet johtivat presidentin kansliaan. Kun sekään ei tehonnut, palautti Kekkonen ilman kommentteja 1937 saamansa VU:n järjestämien Kalevan Kisojen valokuva-albumin.”

Jälkimmäiseen vaiheeseen liittyy Seppo Martiskaisen Nisse Hagmanin muistokirjoitukseen liittämä kuvaus. Kekkonen halusi ajaa nimenmuutoksen läpi yhden luottomiehensä, Arvo Korsimon, avustuksella.

”Periaatteellisissa asioissa Nisse piti aina päänsä, olipa vastassa vaikka tasavallan presidentti. Urho Kekkosen kengässä oli 1960-luvulla alati kehittyvien naapurisuhteiden kannalta ikävä kivi: Viipurin Urheilijat. Siispä nimi muutettakoon, kun moni muukin vastaavanlainen seura on jo sen tehnyt. Kekkonen laittoi asialle yhden luottomiehistään, Arvo Korsimon, joka asui silloin samassa taloyhtiössä Nissen kanssa. Hississä miehet sattuivat pian tapaamaan ja Korsimo esitti asiansa. Nissen palaute tuli kesken asian esittelyn: ’ei niin kauan kuin minä elän’. Tiedon saatuaan Kekkonen palautti 1937 saamansa VU:n kunniajäsenmerkin ’tarpeettomana’.”

Kekkoselta lähti samanlainen vaatimus myös Wiipurilaiselle Osakunnalle. Tulos oli yhtä huono.

Jouko Kokkonen

Lähteet: Timo Paarma, Viipurin Urheilijat 1989–1998. Seppo Martiskainen, Nisse Hagman in memoriam.